Matkaaja:      pinseriuros YesPinYes Aldebaran eli Masse  5 v

Läksin elokuussa 2011 palveluskuntani kanssa köröttelemään auton takapenkillä kohti Espanjaa. Suunnitelmissa oli ajella kaikessa rauhassa Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Ranskan kautta asustelemaan kuukaudeksi Katalonian seudulle Pohjois-Espanjaan Tossa de Marin kaupunkiin. Minulta täytyi ajoissa keväällä ottaa rabies vasta-ainetesti eli verikoe, joka lähti tutkittavaksi Saksaan pariksi viikoksi. Testitulos merkattiin omaan passiini, jossa piti olla myös muut vaadittavat merkinnät kuten tavalliset rokotukset ja sirunumero.

Palveluskuntani pohti tarkkaan, mitä kautta minun kannaltani kannattaisi matkustaa. Päätyivät, että menemme yölaivalla Turusta Tukholmaan ja Ruotsista Tanskaan Juutinrauman sillan yli. Tanskasta jatkoimme Saksan puolelle yhden 45 minuuttia kestävän lauttayhteyden kautta.

Kuulimme jo etukäteen, että Ruotsin laivan yläkannella on joku lasten hiekkalaatikon kokoinen pissapaikka koirille, mutta meinasin lentää pyllylleni kun näin, miten pieni se todellisuudessa oli! Laatikko ja ympäristö haisi pissalle. Katselin emäntääni, että ethän sinä oikeasti tarkoita, että tuohon pitäisi tehdä tarpeet! Enkä muuten tehnytkään, paitsi seuraavana aamuna nopean pisauksen laatikon lähellä olevaan tolppaan… Aamulla Tukholman satamassa ei voinut pysähtyä. Jouduimme ajamaan kaupungin läpi aikamoisessa aamuruuhkassa eli meni jonkin verran aikaa, ennen kuin pääsin kunnon lenkille…

Ajelimme rauhassa päivittäin 500-600 km ja pysähdyimme levähtämään ja lenkkeilemään ainakin parin tunnin väliajoin. Onneksi minusta on kiva olla autossa ja otin kaiken irti teddykarvapeitolla ym. mukavuuksilla sisustetulla takapenkillä matkustamisesta.  Ajaminen lopetettiin ajoissa iltapäivisin, kerkesimme tutustua aina uuteen kaupunkiin tai kylään ja pääsin kunnon lenkille...ja tietenkin merkkailemaan paikalliset puut ja nurkkapielet.. Minusta oli ihan kiva yöpyä erilaisissa paikoissa. Erityistä luksusta hotellihuoneessa oli kokolattiamatto! Oli ihana hinkata selkää kerrankin kunnon kokoiseen karkeaan mattoon!

Kiersimme kaikki isot kaupungit ja yövyimme pienissä kaupungeissa tai kylissä. Oli oikein kivaa lenkkeillä aamulla Saksan maaseudulla hotellin vieressä olevalla viiniviljelmällä, jossa juoksentelivat myös kanit ja fasaanit. Ranskalaisen maaseutuhotellin pihalla minua katseli aitauksesta hurjan isot hevoset..Kerran pelottava vahtikoiran olemukseni sai aitauksessa olevat lampaat kokoontumaan pelokkaina yhteen kasaan..

Saksan maalta alkaen sain olla mukana ravintoloissa ja myös hotelleissa aamupalalla. Kyllä meitä koiria kohdellaan tuolla maailmalla ihan toisella tavalla kuin täällä. Minulle tarjoiltiin pyytämättä oma vesikuppi ja silloin tällöin myös makupala! Ravintoloissa oli joskus muutama muukin koira, mutta olimme kaikki nätisti pöydän alla, emmekä häiriköineet ollenkaan. Matkan varrella monessa levähdyspaikassa oli ulkona seinässä vesihana ja sen yhteydessä koiran juomakuppeja. Tosin en kyllä niitä käyttänyt, koska minulla oli mukana ihan oma kuppi!

Kuuden päivän matkustamisen jälkeen olimme perillä Espanjassa. Lomakodissamme oli tosi kivaa ja nautin saadessani ottaa aurinkoa takapihalla ja merkata pihan palmut! Yli 30 asteen helle oli oikein sopiva ja turkkini oli reissun jälkeen aivan loistavassa kunnossa! Paikalliset koirat juoksentelevat siellä pääasiassa vapaina ja varmaan tonkivat ja syövät vaikka mitä jätöksiä. Sen vuoksi minua pidettiin koko ajan kiinni ja en saanut nenätellä toisten koirien kanssa. No se oli kyllä vähän tympeää, mutta Espanjan rannikolta voi kuulema huonolla tuurilla saada mm. sydänmadon, joka on meille koirille todella vaarallinen.

Meikäläiset ovat talli- ja rottakoiria. Tapasinkin kerran lenkillä elämäni ensimmäisen kerran rotan. Siinä rottakoira katsoi ihmeissään rottaa ja rotta puolestaan ihmetteli minua, mutta emme kuitenkaan olleet sen kummemmin kiinnostuneita toisistamme. Oli muuten aika roteva rotta ja saattoipa olla espanjalaisella tempramentilla varustettu…

Toisella viikolla emäntäni huomasi anturoissani punaisia röllyköitä ja menimme varmuuden vuoksi heti eläinlääkäriin. Tulehdushan anturoissa oli ja sain 10 päivän antibioottikuurin. Ilmeisesti tulehdus oli aiheutunut kuumasta asfaltista. Tossa de Marin eläinlääkäriasemalla minut otettiin hienosti vastaan ja kävimmekin siellä tassukontrollissa vielä lähtiessä ja sain eläinlääkärin valvonnassa pakollisen matolääkkeen ekinokokkoosin ehkäisyä varten.  Lääke me otettiin varmuuden vuoksi mukaan jo Suomesta. EU-maista mm. Suomeen palaavan koiran passissa on oltava eläinlääkärin merkintä lääkkeen ottamisesta. Eläinten tuontiin ja vientiin EU-maissa on kuulemma tämän vuoden alussa tullut hieman muutoksia, jotka löytyvät EVIRAn sivuilta eli www.evira.fi. Kallista ei ole eläinlääkärissä käynti Espanjassa. Ensimmäinen käynti lääkkeen kanssa maksoi 44 € ja toisella käynnillä ihana eläinlääkäri ei ottanut maksua olleenkaan! Halusi vaan kovasti jutella ja kertoa käynnistään Lapissa!